Koiramme
MacGee's Bittersweet Symphony "Ylva"
Syntynyt: 15.12.2010
Kasvattaja: Sari Mattero, kennel MacGee's Ylva jalostustietokannassa Isä: FI MVA Adamhill's Kind Of Cool "Zito" Emä: C.I.B. FI MVA EE MVA LT MVA Tender Wind's Majestic Maggie "Maggie" Lonkat A/A Kyynärät 0/0 Silmät terveet Näyttelyistä useita PN-sijoituksia sekä SERTi. Luonnetestattu pistein +123p. ja laukauskokematon. Luonnetestivideo youtubessa: Osa 1 Osa 2 Toimintakyky -1 (pieni) Terävyys +1a (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua) Puolustushalu -1 (haluton) Taisteluhalu +2a (kohtuullinen) Hermorakenne +1a (hieman rauhaton) Tempperamentti +2 (kohtuullisen vilkas) Kovuus +1 (hieman pehmeä) Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) Lauman kuningatar ja oma ajatustenlukijani. Ylva on syy, mistä ajatus omasta kasvatustoiminnasta sai alkunsa ja syy, miksi toivoisin että tällaisia koiria varten olisi keksitty kopiointikone eikä ikinä tarvitsisi ajatella elämää ilman omaa Ylppö-muoria. Kukaan ei ole täydellinen, ei Ylvakaan, mutta minun käteeni sopiva koira joka vain paranee vanhetessaan kuin viini. Ylva on avoin ja sosiaalinen, arjessa hyvinkin helppo koira. Se ei ole maailman ahnein, mutta syö ruokansa hyvällä ruokahalulla ja treenatessa palkkautuu myös sillä. Lisäksi se rakastaa taisteluleikkejä, mutta vain ihmisten kanssa. Toisten koirien kanssa se leikkii mieluusti hippaleikkejä. Riistaviettiä sillä ei ole ollenkaan, eikä se lähde riistan perään näkökontaktilla. Lenkillä se pysyy lähellä ja koko ajan näköetäisyydellä. Suurin rakkaus, joka saa tämän mummukoiran pöksyt tutisemaan innosta, on treenihetket. Niitä se rakastaa myös, useimmiten ihan liiaksi asti, josta juontaakin termi "mummun temppukoulu". Näyttelykehissä sen bravuuri on esittää tuomarin edessä kaikki osaamansa temput. Vaikka mummu saisikin välillä hillitä hurjaa "draiviaan", en voi olla nauttimatta näystä kun koiraa tuntematonkin näkee miten hauskaa sillä on. Ylvan kanssa ollaankin kehäkettuiltu lähinnä omaksi iloksi, onhan se toki myös todistetusti kaunis rotunsaedustaja monen tuomarin mielestä. Ylvan kanssa on nuorempana harrastettu koirahiihtoa, tokoa sekä hitusen jälkeä. Alkuvuodesta 2018 se alkoi ontumaan oikeaa etujalkaa, ja diagnoosiksi saimme lihasrevähdyksen. Jalka on sen jälkeen vaivannut pariin otteeseen, mutta menee lyhyehköllä kipulääkekuurilla ohitse. Ylvaa hierotaan säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman kerran vuodessa. Lisäksi se syö Nutrolinin Hip&Joint-valmistetta, joka on selkeästi auttanut ja vetreyttänyt sitä. Muutoin Ylva on ollut koko ikänsä terve, yhtä hetkellistä ummetusta lukuunottamatta. 8,5 vuoden iässä siltä poistettiin ensimmäisen kerran hammaskiveä. Ylvan pentuesisaruksista kaksi on kuollut syöpään, 6- ja 8-vuoden iässä. Ylva on steriloitu 06/20. |
MacGee's Starlight "Oosa"
Syntynyt: 24.4.2015
Kasvattaja: Sari Mattero, kennel MacGee's Oosa jalostustietokannassa Isä: FI MVA Honey Melon Blue Challonger "Victor" Emä: MacGee's Bittersweet Symphony "Ylva" Lonkat A/A Kyynärät 0/0 CEA terve (myös geneettisesti) MDR1 +/- DM N/N Kantaa pitkäkarvageeniä. Näyttelyistä EH ja H. Luonnetestattu pistein +157p. ja laukausvarma. Luonnetestivideo youtubessa: Koko video Toimintakyky +1a (kohtuullinen) Terävyys +1b (koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä) Puolustushalu +3 (kohtuullinen) Taisteluhalu +2b (kohtuullisen pieni) Hermorakenne +1a (hieman rauhaton) Tempperamentti +2 (kohtuullisen vilkas) Kovuus +1 (hieman pehmeä) Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) Oosa luppakorva on Ylvan ainoasta, meillä syntyneestä pentueesta, kotiin jäänyt tytär. Se on perinyt sekä isältään että emältään rutkasti ihania luonteenpiirteitä, ja onkin arjessa mitä mutkattomin kaveri. Oosa on erittäin ahne, mutta ei niin ahne että se varastelisi pöydiltä tai availisi kaappien ovia ruuan toivossa. Sillä on ns. "teräsvatsa", joka on tullut todistettua jo monesti, enkä heti osaa sanoa milloin muistaisin että sillä olisi ollut vatsa kuralla. Perusluonteeltaan se on rauhallinen ja hötkyilemätön, harrastaessa taas suorittaa tunnollisesti ja vakavasti, antaen anteeksi omat virheeni. Oosan kanssa olemme käyneet agilityn alkeiskurssin, ja käymme silloin tällöin sitä treenaamassa läheisessä koirahallissa. Oosa pitää ihmisistä, tuttuja se rakastaa, ja vieraita se tulee moikkaamaan häntä heiluen mutta ei ole heti tunkemassa iholle. Vieraisiin koiriin se suhtautuu välinpitämättömästi haluten pitää niihin pienen hajuraon. Oosa puhuu hyvin "koirakieltä", ja siksi suuremmassakaan koiralaumassa sen kanssa ei ole toistaiseksi ollut ongelmia. Oosa Uosukaisen kanssa on mukava käydä erilaisissa paikoissa tai ottaa mukaan vaikka kaveriksi hotelliin, olemme käyneet myös piristämässä potilaita sairaalan päiväosastolla. Oosalta löytyy kohtuudella riista- sekä saalisviettiä. Se pysyy kuitenkin hyvin irti, ja kääntyy suhteellisen nopeasti myös saaliin perästä takaisin. Pihalle tulevat vieraat se ilmoittaa täpäkästi, mutta ei hauku turhia. Toisten koirien kanssa leikkiessä se saattaa joskus ilmaista itseään haukulla, ja leikkien yltyessä liian rajuksi, toimii Oosa poliisin virassa. Sillä on hyvin taisteluhalua, vetoleikkejä ihmisten tai koirien kanssa se ei helposti luovuta, palkkion eteen se tekee hienosti töitä eikä turhaannu helposti. Oosa on ollut koko ikänsä terve. Maitokulmahampaat siltä jouduttiin poistamaan kirurgisesti katkeamisen seurauksena n. 5kk iässä. |
Clingstone's Poker Face "Usko"
Syntynyt: 27.3.2012
Kasvattaja: Satu Asikainen, kennel Clingstone's Usko jalostustietokannassa Isä: FI MVA EE MVA Calibra's Good Citizen Emä: C.I.B. FI MVA DK MVA NO MVA EE MVA EEJV-10 EEV-10 PMV-10 Clingstone's Gossip Girl Silmät terveet Kastroitu. Vasemman takajalan nivelsiteet operoitu 2014 tapaturman seurauksena. Luonnetestattu pistein +174p. ja laukausvarma. Toimintakyky +1a (kohtuullinen) Terävyys +1a (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua) Puolustushalu +3 (kohtuullinen) Taisteluhalu +2a (kohtuullinen) Hermorakenne +1a (hieman rauhaton) Tempperamentti +3 (vilkas) Kovuus +1 (hieman pehmeä) Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) Usko Puikkonen, meidän oma pieni Hessu Hopo. Eikä ihan niin pienikään. Usko tuli minulle kodinvaihtajana 11 kk iässä, ja kärsi eroahdistuksesta ja siitä johtuvasta stressivatsasta. Alku ei ollut helppo, Usko oli remmiräyhä ja pisti koko kodin uuteen uskoon. Mutta tiesin jo heti alusta asti minkälaisen kultakimpaleen olin käsiini saanut, ja nyt vuosien saatossa Uskosta on muovautunut ihan maailman paras Puikkosen Usko! Toista näin tapaturma-altista koiraa ei varmaan ole. Ja tietenkin vakuutusta Uskolle ei saanut enää otettua kun olisi pitänyt... Tapaturmista huolimatta Usko on ollut perusterve, ja vatsakin on nykypäivänä oikein kestävä, sitä Usko tykkää testailla ihan itsekseen välillä ilman lupaa, heh. Usko on mielestään ihan kaikkien ihmisten kaveri, siis bestis, ihan jokaisen. Usko rakastaa istua syliin tai vähintäänkin istuu seisovan ihmisen kengän päälle niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin jäädä siihen Uskoa rapsuttelemaan. Ja tämähän muuten toimii, jok'ikinen kerta! Toisia koiria kohtaan Usko on vanhemmalla iällä muuttunut hieman dominoivammaksi, mutta tulee silti hyvin juttuun niiden kanssa. Sillä on aina pilke silmäkulmassa. Uskon kanssa olemme käyneet tokon alkeiskurssin, ja hienosti treenatessa se jaksaa keskittyä tekemiseen eikä ole altis häiriöille. Tekemistä rajoittaa hieman Uskon vasen takajalka, joka on leikattu. Jalka jäi muodoltaan hieman räpylämäiseksi, ja aina toisinaan joudun siinä pitämään tossua koska antura kuluu eri tavalla kantaosasta. Uskon lempiasia ikinä, on lintujen jahtaaminen. Siis lentävien lintujen. Niiden perässä on kiva päästellä pellolla niin kovaa minkä jaloistaan pääsee. Usko on pentujen ehdoton suosikki-leikkisetä, jota voi vähän maistaa hännänpäästä tai kankkusesta. Uskon veli on menehtynyt 4-vuotiaana immunologiseen sairauteen. |
© kennel Sylvanian 2020